Olemme olleet internetin ulottumattomissa Kyleakinissa vietetyn neljän päivän myrskyn jälkeen. Sää on saanut meidät tekemään vaikean ja ikävän päätöksen kääntyä takaisin. Menemme uudestaan kanavasta Pohjanmerelle. Ei sen enempää säästä eikä päätöksestä, vaan nyt Skotlannin hyviä kokemuksia, joita on ainakin neljä: kaksi upeaa saarta Rona ja Canna, laulava hylje sekä parvi jättiläishaita. (Vaikka ’lauma’ kuvaisi paremmin näitä kymmenmetrisiä kaloja.)
Mutta lähdetään Kyleakinista, Isle of Skyen ainoan sillan alta pohjoiseen.
Moottoroimme myrskyn jälkeisessä kaatosateessa 20 merimailin päässä olevalle Ronan saarelle. Iltapäivällä kirkastui ja vihdoin olimme sellaisessa paikassa, jota olimme Skotlannin länsirannikolta odottaneet: suojaisessa ankkurilahdessa vihreiden kukkuloiden ympäröimänä. Ronan omistaa joku tanskalainen ja saaren ainoat asukkaat ovat talonmiespariskunta, joka hoitaa kolmen vuokramökin pyöritystä. Viikkovuokra on 400-800 puntaa (500-1000 euroa). Mökit ovat isännnän mukaan hyvin varattuja. Illalla kävelimme pitkin polkuja, jotka liristivät puroina sateen jäljiltä.

Ronan suojainen satama. Pieni Ronan saari sijaitsee Isle of Skyen itäpuolella.
Aamu valkeni aurinkoisena ja teimme neljän tunnin vaelluksen saarella. Upean päivän kruunasi illan kalareissu ja sen saalis, kolme pollockia (seitä), hyvänkokoisia vaalealihaisia kaloja, jotain aivan muuta kuin pakastealtaan sei. Savustimme kalat rannalla.
Seuraavana päivänä matalapaineen tuoma puhuri ja sade pitivät meidät sisällä. Tällä kertaa matala oli kuitenkin normaalia kesätasoa ja tuuli laantui iltaan mennessä, joten päätimme lähteä iltapurjehdukselle 20 merimailin päässä olevaan Gairlochiin. Lyhyen tuulen nostattama aallokko oli vielä jäljellä, mutta pääsimme tunnin verran seilaamaan oikein nautinnollisesti, kunnes tyyntyi. Gairlochissa ankkuroimme rauhalliseen lahteen. Myöhäinen ilta oli kaunis.
Yöllä heräsin omituiseen ääneen: lähiluodon hylje lauloi auringon noustessa! Kimeä, ujeltava ääni kantautui tyynen veden yli voimakkaana. En ole ennen ääntelyä kuullut ja hieno kokemus lievensi myrskypäivien harmistusta.

Täällä on paljon hylkeitä, nämä köllöttelevät Ornsay saarella lähellä Tobermoryä.
Aamulla ajoimme Gairlochin laiturisatamaan (Flowerdalessa), jossa erittäin ystävällinen satamakapteeni otti meidät vastaan. Hän oli juuri käynyt Kokkolasta hakemassa kolme 2.4mR jollaa. Satamakonttorissa odotti kuitenkin huono uutinen säätiedotuksen muodossa. Jälleen tiukka ja hidas matala tulossa, tällä kertaa eteläistä reittiä, joten
saisimme vastatuulia viikoksi. Mitä tehdä? Säästän teidät pohdinnoiltamme ja kerron vain, että päätimme suunnata takaisin etelään.
Gairlochista moottoroimme (kyllä, aivan tyyntä!) Isle of Skyen ympäri ihaillen länsirannan korkeuksiin kohoavia jyrkkiä kallioita. Päämäärä oli 70 mpk:n päässä oleva Cannan saari, joka oli menomatkalla jäänyt käymättä kovan tuulen vuoksi.

Neist Point Isle of Skyen länsipuolella. Huipulla olevat kökkäreet ovat ihmisiä, paikalle pääsee näet autolla. Kuinka monen kesälomakuvissa olemme?
Cannan edustalla meitä odotti matkan huippuhetki: kymmenien jättiläishaiden parvi! Olimme kuulleet jättiläishaista (basking shark) vasta täällä Skotlannissa ja tunnistimme oitis Panaman yksinäisessä lahdessa näkemämme valtavan hain samaksi otukseksi. Se on maailman toiseksi suurin hailaji valashain jälkeen ja sillä on todella erikoinen ruokavalio: se syö planktonia ja muita pieneliöitä. Siis täysin vaaraton ihmiselle ja muille nisäkkäille. Ruokaillessaan – kuten näkemämme hait – jättiläishai ui pinnassa kita ammollaan. Pelottavan näköistä, sillä kita on miehen mentävä ja hain pinnalla näkyvät selkä- ja pyrstöevä herättävät väristyksiä. Seurasimme haita puolisen tuntia aivan tyynessä ennen kuin ankkuroimme tyytyväisinä Cannan satamalahteen.

Jättiläishai ruokailee suu auki siivilöiden planktonia. Se kasvaa noin 6-10 metrin pituiseksi.

"Jättiläishai (Cetorhinus maximus) on maailman toiseksi suurin hai, vain valashai on suurempi. Jättiläishaita tavataan kaikissa valtamerissä boreaalisilla ja lauhkeilla alueilla. Talveksi osa haista muuttaa trooppisille vesille." (Wikipedia)
Canna
Noin 10 km kertaa 2 km kokoinen Canna on läntisin Small Isles -ryhmän neljästä saaresta, joskin suomalaisen mittapuun mukaan saaret eivät ole kovin pieniä, varsinkaan Rum korkeuksiin kohoavine vuorineen. Saaret kuuluvat sisä-Hebrideihin ja sijaitsevat Isle of Skyestä lounaaseen.

Cannalla on myös ranta. Ilma +12C, vesi +8C (?).
Cannalla asuu 19 ihmistä, joista kuusi on lapsia, sekä 157 eri lintulajia eikä yhtään rottaa. Lampaiden lukumäärää ei kerrota, mutta niitä laiduntaa ympäriinsä ja lammasfarmi työllistää puolet Cannan aikuisista. Saarella on kuuden hengen bed-and-breakfast sekä pääsiäisenä avattu mainio, pieni ravintola, mutta ei muuta.
Cannan satama on Small Isles -saarten suojaisin, vaikka se on avoin itään ja svelli tekee ankkuripaikasta varsin keikkuvan monilla muillakin tuulensuunnilla, kuten nyt noin 17 m/s puhaltavalla koillistuulella.

Cannan ankkurisatama, taustalla laivalaituri, johon saapuu neljä kertaa viikossa lautta mantereelta. Ankkurin pitoa heikentää täällä - kuten monissa paikoissa - leväkasvusto ("kelppi"). Vuorovesi on suurimmillaan reilut 4 metriä.
Kiikaroin rantaa: valkoiseksi rapattuja kivitaloja, yksi punainen puhelinkoppi ja punainen postilaatikko. Jokaisen talon kulmalla on lautasantenni ja vhf-antenni. Meidän kännykkämme ovat mykkiä. Perinteisistä talomalleista eroaa keskellä kukkulaa puiden suojassa oleva huvila. Iltapäivällä saapuu laiva. Kaksi jeeppiä ajaa laiturille ja ottaa vastaan tavaraa. Kymmenen sadeasuihin sonnustautunutta turistia kävelee ulos laivasta. Heillä on muutama tunti aikaa tutustua saareen ennen kuin laiva palaa Mallaigiin. Illalla syömme oivallisen illallisen Giffe Brighde -ravintolassa: alkupalaksi kampasimpukoita, pääruoaksi kanipataa (saari on täynnä villikaneja, teimme siis osamme) ja lopuksi suussasulavaa viskisuklaatoffeeta ja kahvia. Ajaudumme melkein ohi palatessamme kanootilla veneelle, Hanski saa viime hetkellä laidasta kiinni. Koko päivän on tuullut 15-17 m/s.

Aperitiiviolut ulkona satamaa katsellen. Illallisasuna kumisaappaat ja ulkoiluhousut.
Kirjoitan tätä – yllätys, yllätys – Tobermoryn satamassa. Täältä on päivän matka kanavan suulle, josta kaksi viikkoa ja yksi päivä sitten lähdimme. Ellei huominen luvattu 8 boforin gale sitten pidennä reissua.