Hyvästi länsirannikko!

Viimeinen purjehduspäivä Atlantin puolella oli kovatuulinen ja sateinen, kuten säätiedotus oli ennustanut, mutta onneksi tuuli oli meille myötäinen – sekä Sound of Mullissa että Loch Linnhessä.  Varsinkin alku oli oikein reipasta ja hauskaa seilausta, sillä saimme kiinni vierestämme tuntia ennen lähteneen englantilaisen 40 jalkaisen westerleyn (toppirikattu lasikuituinen matkavene).  Kisaan osallistui myös samaan aikaan meidän kanssamme lähtenyt saksalainen iso teräsvene, joka jäi heti jälkeen reivattuine purjeineen.

Myötävirta ja 15-17 sekuntimetrin myötätuuli kiidätti meidät Corran Narrowsiin hieman liian aikaisin, tosin Reedsin mukaan olimme kapeikoissa vain 15 minuuttia ennen virran kääntymistä, mutta aallot ja pyörteet olivat sellaisia, että oli pakko käynnistää kone. Pelkällä genuankulmalla lähdimme ajautumaan sivuun päin hurjasti pomppivaa poijua. Kapeikossa virtaa parhaimmillaan noin 5 solmua, mutta tasaveden (slack) aikaan olisi pitänyt olla maltillisempaa.

Emme kuvanneet viimeisenä seiluupäivänä, tämä on otettu Cannalla.

Saavuimme illalla – kaatosateessa, tuulimittarin näyttäessä 20 m/s puuskia – kanavan suulla olevalle ankkuripaikalle. Se oli suojan puolella, mutta puuskat ujelsivat kukkulan yli, vaikka se oli matala ja metsäinen. (Puut ja pensaat ovat aina paras tuulisuoja. Paljas, korkea rinne ei suojaa, vaan tuuli viuhuu sitä pitkin alas). Virta oli nyt tuulta vasten ja avitti ankkurin rasitusta. Onneksi tuuli tyyntyi yöllä ja saimme nukuttua.

Aamulla, heti kanavan auettua kello 8, menimme sulkuun kahden ruotsalaisen ja yhden kalastusaluksen kanssa. Kaikki kauhistelivat säätä ja kuulimme ennenkin esitetyn kysymyksen: ”Where were you during the storm?”  Myöhemmin tapasimme muita purjehtijoita, jotka olivat muuttaneet sään vuoksi suunnitelmiaan, mikä lievitti oman päätöksemme aiheuttamaa kirvelyä.

Kanava on mahdollista kulkea kahdessa päivässä ja niin teimme. Ensimmäinen päivä oli raskas: 10 tuntia ja 25 sulkua. Ehdimme nipin napin Fort Augustuksen viimeiseen sulutukseen kello 17. Aamulla olimme vapaat jatkamaan 20 mpk:n pituiselle Loch Nessille. Olimme sunnuntaina 18.7. klo 15 Invernessissä, johon olimme tasan kuukausi sitten Norjasta saapuneet.

Loch Nessin puolivälissä nousi äkkiä reipas tuuli ja saimme reivata genuan.

Ison matalan keskus on nyt päällämme, joten tuulet ovat olemattomat. Huomenna lähdemme ulos kanavasta noin 50 merimailin päässä olevaan Macduffiin ja sieltä loppuviikosta Pohjanmeren yli.

Kaunis ilta Gairlochissa.

Tilastoa:

Vietimme länsirannikolla 17 päivää ja ja lokiin kertyi 300 merimailia. Olimme 7 yötä ankkurissa, 8 poijussa ja 3 laiturissa. Myrskyjen vuoksi odotimme 8 päivää. Purjehtimaan pääsimme kolmena päivänä. Kiloja on kertynyt noin neljä.