Eilean a Cheo, Sumujen saari tai Pilvien saari eli Isle of Skye, joka on saanut nimensä norjan sanasta skye (skuy), pilvi. Tuulten saari sopisi paremmin, koko Skotlannille.

Tänne, itärannalle, päästiin eilen, noin 50 mailia Tobermorystä (ja ollaan 50 mailin päässä Invernessistä!). Jälleen erittäin tiukka matala tulossa, tuulet 9 boforia (veikkaan että tämäkin ennuste nousee kymppiin, sen verran tiheässä isobaarit ovat). Eli ainakin pari päivää jälleen odotusta.

Matalapaineet ovat täällä tietenkin normaaleja, mutta minusta ne ovat epätavallisen syviä ja tuulet epätavallisen kovia kesätuuliksi.

Keikutaan Kyleakin-nimisen kyläpahasen vieraspoijussa ja käytetään heikkoa suojaamatonta verkkoyhteyttä, joten eipä tämän enempää. Katsotaan, saanko kuvia mukaan.

Skotit ovat kovia purjehtijoita, mikä näkyy mm. veneistä. Paljon vanhoja, vahvoja toppirikattuja paatteja, myrskypurjeita, pelastusliivit kaikilla päällä. Eipä kai voi muuta, kun kelit ovat tällaiset.

Iso ketsi tuli vastaan Ardnamurchanin majakan jälkeen. Majakkaniemi on hankala paikka tuulella virtojen ja matalikkojen vuoksi. Matalikot voimistavat virtoja ja nostavat sekavaa aallokkoa.

Säätiedotus tänään kello kuusi. Odotettavissa maanantaiaamuun kello kuusi:

Mull of Kintyre to Ardnamurchan Point: South or southeast 6 to gale 8, veering west gale 8 to storm 10, decreasing 6 or 7 later.

Kymmenen boforia on 24,5-28,4 m/s.

Että tällainen kesälomapurjehdus, heh.

Tobermoryn satama.

Tulli kävi veneessä heti kun olimme saaneet ankkurin alas.

Lisäys illalla: Vaikka jatkuvasti on tuullut etelän ja lännen puolelta eikä säätiedotus kertonut muuta, niin yllättäen tuuli kääntyi pohjoiseen. Olimme juuri tulossa parin tunnin kävelyltä ja näimme kukkulan laelta, että Manta on ankkurilahdessa perä rantaan päin. Äkkiä veneelle! Vettä oli perän alla tarpeeksi ja rantaankin oli vielä matkaa, mutta suojaisa poukama oli muuttunut lahden tuuliseksi puoleksi. Ei auttanut kuin siirtyä pois. Poijuja ei ollut vapaana, joten tulimme laituriin (27 puntaa/vrk  eli noin 30 e).

Tuuli yltyi yltymistään, mikä ei ollut lainkaan mukavaa ponttoonilaiturissa. Köydet narisivat, veneet kallistelivat ja svelli alkoi vaikuttaa lahdella. Vasta nyt, kello 22, tuuli alkaa tyyntyä ja sinistä taivastakin näkee. Ehkä pääsemme huomenna eteenpäin? Seuraavat 45 merimailia ennen kuin seuraava matalapaine tulee.  Se saapuu tämänhetkisen ennusteen mukaan tiistai-iltana. (Havaitsetko hippusen sarkasmia? Aivan oikein.)

Tobermoryssä on oma tislaamo, joka valmistaa kahdenlaista mallasviskiä: pehmeää Tobermoryä ja savunmakuista Ledaigia. Kävimme tutustumiskierroksella.

Purjehtijan tärkein ominaisuus on kärsivällisyys. Sitä on treenattu viime päivät. Tiedättehän tilanteen: mieli haluaisi eteenpäin, mutta järki ja sää estävät. On vain alistuttava odottamaan. Kärsivällisesti.

Lähdimme jo jatkamaan matkaa Tobermorystä, kun säätiedotus antoi tuulivaroituksen Force 9 eli 21-24 m/s. Olimme suojaisessa ja kauniissa lahdessa – ei muita kuin me ja hylkeet. Kovaa keliä olisi luvassa ainakin sunnuntaille ja maanantaille eikä hylkeiden – niin söpöjä kuin ne ovatkin – uiskentelua jaksaisi katsoa kolmea päivää. Nettiä ei tietenkään saarella ollut, mutta ei myöskään kännykkäkenttää, vaikka olimme vain 7 mailin päässä kylästä.

Koska jatkaminen ei tullut näillä virtaisilla vesillä siinä tuulessa kysymykseen, palasimme Tobermoryyn.

Tällä kertaa ankkuroimme (ilmaista) aivan lahden perälle (suojaisaa). Kylässä on enemmän aktiviteettia tuulipäivien viettämiselle. Rannassa on mainio (ja useampikin) kalaravintola. Lähistöllä on standing stoneseja (3000 vuotta vanhoja kivimuodostelmia) ja muutakin varmaan keksimme. Yllättäen netti ulottuu tänne lahden perälle, vaikka jo harkitsimme poijuun menoa (14 puntaa/vrk) sen takia.

Hanski meni jo lauantaisaunaan, kuulumisiin.

Tiistaina laskeuduimme viimeiset 11 sulkua, jotka erottivat meidät merestä. Ankkuroiduimme yöksi Corpachin ulkopuolelle ja sopivasti keskiviikkoaamuna kello 9 virtaus oli myötäinen lähteä pitkin pitkää Loch Linnheä. Matkalla on Corran Narrows, jossa saimme 2,7 solmua ylimääräistä vauhtia eli painelimme 8,7 solmua kapeikon ohi.

Aamu oli aivan tyyni, lämmin ja poutainen – välillä jopa aurinkoisen helteinen, mutta tiesimme Britannian länsipuolella olevan matalan tuovan kovia tuulia. Onneksi kuitenkin etelänpuoleisia, jotta pääsemme etenemään, jos niin haluamme. Iltapäivällä pilvistyi ja alkoi tuulla. Moottori seis, genua auki. Virta oli myös Mull Soundissa meille myötäinen ja saavuimme vaivatta Tobermoryyn kellon näyttäessä tee-aikaa.

Tobermoryn kylää on kehuttu ja lahti olikin aivan täynnä veneitä, sekä poijussa, ankkurissa että ponttoonilaiturissa, jonka täytyy olla uusi, koska sitä ei mainita satamaoppaassa. Saimme vieraspoijun ja jäämme odottamaan keliä. Säätiedotus lupaa ”force 8” eli kahdeksan boforia – olisiko se noin parikymmentä m/s. Huomenna tutustumme kylään, jossa on tislaamo ja arvatenkin myös pubeja.

Tobermoryn värikäs kylä on purjehtijoiden suosiossa.

26ne a3265 tehdä ta33a5sta te2st5ä!

Yllä lukee, että kone alkoi tehdä tällaista tekstiä. Osasta näppäimistöä tuli numeroita. Nyt se sitten sekosi lopullisesti, ajattelin. En ole koskaan tykännyt kolmisen vuotta sitten ostamastani lenovosta. Aamulla huomasin, että paneelissa on ylimääräinen merkkivalo: pieni mökki, jonka sisällä ykkönen. Num lock päällä! Nyt taas toimii, mutta hidas kone on, kuten aina.

Urquhartin linna on rakennettu 1300-luvulla.

Olemme viikon kanavamatkailun päätteeksi saapuneet melkein päähän eli Banaviehen. Merestä meidät erottaa vielä 11 sulkua, joista kahdeksan sulun sarja, ”Neptunuksen portaat” on aivan edessämme. Olisimme mielellään menneet Corpachiin, yhden sulun päähän merestä, mutta koska haluamme pysähtyä kahdeksi yöksi, joudumme jäämään tähän.

Ennen aikaan sulkuja käytettin vasemmalla näkyvällä isolla "rataskraanalla", nykyään pienillä vivuilla ja napeilla. Jokaisen sulkuportin luona on vipulaatikko.

Hanskin sisko Telle on ollut meillä viikon kylässä ja lähdemme kaikki vuokra-autolla tänään Edinburghiin, josta Telle lentää huomenna kotiin. Kulunut viikko on ollut oikein mukavan leppoisa lomaviikko, myös meille.

Veli ja sisko

Ennen kuin yritän kertoa ja kuvailla, millainen Caledonian kanava on veneilykohteena, tärkein eli sää. Kuulimme ettei Skotlannissa ole satanut kunnolla kuuteen viikkoon. Joten meidän sadeton viikkomme ei ole ollut ainoa. Lämpötila on liikkkunut kylmimmän yön kymmenen asteen ja juhannuspäivän helteisen 25 asteen välillä. Eilen, kun saimme köydet kiinni Banaviessa, alkoi sataa. Koko iltapäivän voimakkaat sadekuurot vuorottelivat auringonpaisteen kanssa. Eipä harmittanut enää, että jäimme kanavan varteen, ei tarvinnut suluttaa sateessa.

Fort Augustus. Viisi sulkua peräjälkeen.

Suomalaisen saariston ja järvien ”poispilaamalle” veneilijälle kanavan järvet eivät tarjoa oikein mitään, varsinkaan isot järvet Loch Ness ja Loch Lochy. Ne ovat pitkiä (noin 20 mpk) ja kapeita, rannat ovat liian syviä ankkuroitumiseen eikä saaria tai poukamia ole. Maanmuodoista johtuen tuulee joko vastaan tai myötään, yleensä navakasti.

Loch Nessillä tuuli vastaan niin reippaasti, että ihan pärskyi.

Pysähtymispaikat ovat joko yksityisiä tai kanavajärjestelmän laitureita. Maisemat ovat toki jylhiä ja tähän vuodenaikaan saimme ihailla valtavia, kukkivia alppiruusupensaikkoja.

Alppiruusu on helpompi lausua kuin rhodorendron.

Hienoimman pysähdyspaikan löysimme pieneltä Loch Oichilta, joka on kanavan korkein järvi, 32,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Loch Oich on muodoltaan vaihteleva, siinä on jopa muutama yhden puun minisaari. Järven keskikohdalla oli pieni laituripoukama, jossa vietimme kaksi yötä. Mitään palveluja ei ollut, mikä ilmeisesti piti paikan varsin tyhjänä muista veneistä, tosin toiseksi yöksi laituriin tuli norjalainen Elan33 sekä pieni englantilainen vuokrapurjevene.

Pumppasimme kumikanootin ja meloimme viereiselle joelle sekä järven yli toiselle rannalle, jossa kulki Great Glen patikkareitti. Kävelimme sitä järven päähän ja takaisin, noin kolmen tunnin retki. Mukava Juhannus, varsinkin kun sää suosi. Vesi oli arviolta 15-asteista, olihan käytävä uimassa.

Great Glen patikkareitti kulkee osin kanavan varressa, kuten täällä Kytran rauhallisella sululla.

Toinen hieno patikkapaikka oli Foyers Loch Nessillä. Läheltä laituria lähti reitti, joka vei jylhässä metsässä olevalle upealle putoukselle. Lisäksi pitää mainita Fort Augustus, joka oli siisti ja pittoreski kylä. Sen lihakauppa on loistava ja pubista sai maukasta punaista alea. Juhannuksena söimme paikallisen lampaan kyljyksiä – serkkujen määkiessä rinteillä.

Foyers Falls - hieno patikkakohde.

Yhteensä vietimmme neljä yötä kanavan varrella, joista siis kaksi samassa paikassa. Nopeamminkin kanavasta suoriutuu, mutta kun tänne kerran tulee, niin ei kannata kiirehtiä.

Sulut ovat kaikki 2,4 metriä korkeita, mikä selvisi vasta Fort Augutuksen kanavamuseossa. Kammiot täytetään aika kovalla paineella, joten ylöspäin mennessä vesi virtaa kovaa – kovempaa kuin olin kuvitellut. Päädyimme systeemiin, jossa keulaköysi oli sidottu kiinni ja Hanski vinssasi takaköyttä sisään.

Sulutus sujuu, henkilökuntaa on riittävästi. Fort Augustuksessa ja Banaviessä sulutus on jopa turistinähtävyys.

Veneitä on ollut huomattavasti vähemmän kuin odotin, vain muutamassa sulussa on ollut toinen vene. Fort Augustuksen kanavamiehet kertoivat, että heinäkuu on sesonki, ja ohjeista päätellen varsinkin Fort Augustuksen paikeilla on joskus paljon liikennettä. Nyt oli – kuten kai aina – eniten  liikkeellä vuokramoottoriveneitä. Ne liikkuvat vain kanava-alueella eivätkä tule Invernessiin tai Corpachiin.

Viikon vilkkain satama. Meidän lisäksemme neljä vuokravenettä.

Keskiviikkona pääsemme taas suolaiseen veteen, tutkimaan vuorovesitaulukoita ja laskemaan virtauksia.

• Kaledonian kanava ja Seaport Marina www.scottishcanals.co.uk
• Inverness Marina www.invernessmarina.com
• The Great Glen, patikointi- ja pyöräilyreitti (sekä upeita ilmakuvia) www.greatglenway.com
• Sää Skotlannissa
  www.metoffice.gov.uk/weather/uk/he/he_forecast_weather.html
• Skotlannin länsirannikon veneily www.westcoastboating.org
• Satavuotias jahtiklubi Clyde Cruising Club, joka julkaisee alueen parhaat purjehdusoppaat www.clyde.org
• VHF ja MF radioasemat, ajat ja taajuudet sekä säätiedotusalueet www.coastalradio.org.uk/britishcg/cgbctimes.html

Skotlannin vieraslippu

Kaledonian kanava on 96,5 km pitkä, josta 34,5 km on ihmisen kaivamaa uomaa ja muu osa luonnollista vesiväylää nimeltään the Great Glen.  Gleniin kuuluu neljä järveä: Loch Lochy, Loch Oich, Loch Ness ja Loch Dochfour. Vesiväylä yhdistää Pohjanmeren Invernessin ja Atlantin Fort Williamin kaupungit.

Kanavalle mahtuu liikennöimään maksimissaan 4 metrin syväyksen, 45 m pituuden, 10 m leveyden ja 35 korkeuden omaava alus. Reitin varrella on 29 sulkua ja 10 kääntösiltaa.  Suurin sulkujärjestelmä on nimeltään Neptunuksen portaat, jossa on peräkkäin kahdeksan sulkukammiota. Korkeusero on suurimmillaan Loch Oichilla, joka on 32 metriä merenpinnan yläpuolella.

Kaledonian kanavan toinen sulku Moray Firthiltä tultaessa, taustalla Seaport marina.

Kun luonnollinen vesireitti oli melkein jo olemassa, alettiin kanavan rakentamista suunnitella jo 1700-luvulla. Yhtenä pontimena oli luoda vaihtoehto vaarallisen Pentland Firthin (Skotlannin pohjoiskärjen) kiertämiseen. Kanavaa alettiin tosissaan suunnitella ja rakentaa 1800-luvulla ja vuonna 1822 se vihdoin avattiin.

Nykyään Kaledonian kanava ei ole pelkkä kulkuväylä, vaan myös turistikohde. Sen reunoilta löytyy niin historiaa kuin ulkoilumahdollisuuksia, varsinkin patikointi on suosittua.

Viikon kanavamaksu oli Mantan kokoiselta veneeltä noin 200 puntaa (noin 240 euroa), mikä sisältää yöpymiset - Seaport Marinassa kuitenkin vain yhden yön. Lisävuorokaudet maksavat 8 puntaa, kohtuullinen hinta täyden palvelun satamassa.

Gaelin kieli alkoi kiinnostaa kovasti, koska siitä ei tunnu saavan otetta, ei juurikaan löydy muista kielistä tutunoloisia sanoja ja pitkien nimien ääntäminen on vaikeaa. Vai mitä sanotte esimerkiksi tästä: A bheil sinn gu bhith ann? (Olemmeko jo perillä?) Bha a’chuairt sgoinneil. (Upea patikointi.)

Entäs tämä sana: FIOSRACHADH – tieto tai informaatio (information). Ja tämä on suosikkini: CEISTEAN CUMANTA – useimmin kysytyt kysymykset (FAQ).

Oli luettava, mitä Wikipedia kertoo:

”Gaeli (Gàidhlig) on kelttiläinen kieli, jota vuonna 2001 puhui Skotlannissa äidinkielenään noin 60 000 ihmistä, ennen kaikkea Hebridien saarilla. Gaelin lähimmät sukukielet ovat iiri ja Mansaarella puhuttu manksi. Gaeli on peräisin Dál Riadan heimokuningaskuntaan kuuluneilta irlantilaisilta valloittajilta, jotka alkoivat lähetyssaarnaaja Colm Cillen johdolla levittää kristinuskoa Skotlantiin 300-luvulla. Gaeli syrjäytti Skotlannissa aiemmin puhutun myös kelttiläisen kielen, piktin, joka jäi elämään paikkojen nimissä.

Gaeli ei ole koskaan ollut koko Skotlannin kieli. Se oli kuitenkin Skotlannin itsenäisen valtion kansallinen kieli siihen asti, kunnes kuningas Máel Coluim mac Donnchada, joka meni naimisiin englantia äidinkielenään puhuneen prinsessan kanssa, muutti hovinsa kieleksi englannin (tai tarkkaan ottaen alamaan skottienglannin). Tällöin gaeli alkoi vetäytyä ylämaille ja jäi vähemmistökieleksi. Gaeli säilyi kuitenkin melko elinvoimaisena, kunnes sen alamäki alkoi Cullodenin taistelun jälkeen vuonna 1746.”

Yksi Cullodenin taistelun historiallisista paikoista on kanavan varrella oleva Invergarryn linna.

Norjan Farsundista Invernessiin 362 mailia ja 63 tuntia. Ensimmäiset 12 tuntia tuulta oli liikaa, seuraavat 12 sopivasti ja loppumatkan tuulta ei ollut juuri lainkaan. Alku oli todellista testiä: pohjoistuulta parhaimmillaan lähelle 20 m/s, isoja aaltoja, suolaista vettä ja jyskytystä. Manta purjehti hienosti 8-9 solmua kakkosreivatulla isolla ja fokalla ja miehistökin pärjäsi viiden vuoden (onko siitä todella näin kauan!) tauon jälkeen hyvin huolimatta minun lievästä meritaudistani, jota osasin odottaa. Se meni nopeasti ohi ja pystyin jopa lämmittämään janssoninkiusausta reilussa kallistuskulmassa ja nyökkimisessä.  Onneksi oli edellisiltä päiviltä jääneitä ruokia jääkaapissa, kiusauksen lisäksi vihannestikkamasalaa, muuten olisimme syöneet pelkkiä voileipiä ensimmäisen vuorokauden.

Tuulilasi osoittautui isonkin vesimäärän kestäväksi, mutta avotila lainehti, mikä oli jo tiedossa. Jossain vaiheessa saimme kärsiä tuulimittarin jatkuvasta piippauksesta, sillä se hälyytti, kun tuuli nousi yli 20 solmun – eli siis koko ajan.  Kesti tovin ennen kuin sain ärsyttävän äänen loppumaan – en kuitenkaan hälytystoimintoa pois, vaan nostettua tuulennopeuden rajaa. Kuka tarvitsee mittaria hälyttämään, että tuuli kovenee!!? Loppumatkan tyynessä saimme kalibroitua tuulimittarin näyttämään oikeaa tuulikulmaa. Muistutukseksi: mittarit ovat kaikki uusia ja niiden käyttö vaatii totuttelua. Plotteri ja tutka alkavat nyt olla jo hanskassa.

Kova keli osoitti myös keskeneräiset ja parannettavat kohdat: dorateista tuli vesi sisään, koska sisäventtiilit puuttuvat. Olimme siis suolaisia ulkoa ja osin sisältä, ei kiva. Kamiinan olimme sammuttaneet jo ennen lähtöä, koska se savuttaa tiukassa kryssissä – annostelijan kardaaniripustuksesta ja savupiipun ”vetoläpästä” huolimatta. Joten meno ei ollut vain märkää, nihkeää ja hankalaa, vaan myös KYLMÄÄ – jotain, mitä emme Kristiinassa kokeneet ja jonka välttämistä olemme pitäneet hyvin tärkeänä. Vapaavahti tarkeni villapeiton alla, mutta kymmenen asteen sisälämpö ei tee hyvää tavaroille eikä mielialalle.  Kuumaa teetä kului paljon. Kamiinalle on tehtävä jotain.

Lihasmuisti on ihmisellä hyvä. Melkein joka kerta kulkiessani luukusta sisään hapuilin kädelläni katosta tarttumakahvaa – paikasta, jossa se Kristiinassa oli. Mitä väsyneempi, sitä automaattisempia olivat tukikohtien hakemiset. Mantaan saa hantaakin samaan paikkaan ja lisäksi löytyi muutama muu oiva kohta.

Olimme Farsundissa vaihtaneet muutaman sanan kahden jenkkiveneen kipparin kanssa, jotka starttasivat Invernessiin meidän jälkeemme iltapäivällä. (Veneet, Seagull ja Blue Magic, olivat sinisiä, klassisia, upeita ja isoja, ja ne oli neljä vuotta sitten laivattu USA:n itärannikolta Raumalle! Neljä kesää oli kulunut Skandinaviassa.) Noin sata mailia ennen Invernessiä näimme toisen veneen maston ja vähitellen se saavutti meitä. Tässä vaiheessa tarinaa otetaan pieni loikkaus Invernessin edustalle, valtavaan Moray Firthiin.

Moray Firth on 60 mailia pitkä, kapeneva lahti. Matkaa Moray Firthin suulta Invernessin kaupunkin on saman verran kuin puolitoista kertaa Helsinki-Tallinna väli tai koko Caledonian kanavan pituus. Oli peilityyntä ja moottoroimme edelleen, koko päivän. Linnut, hylkeet ja delfiinit sekä muutama lahtivalas piristivät jyristystä. Olimme kapeikoissa illalla, vastavirran aikaan, mutta ajamalla ihan reitin laidassa etenimme selvästi nopeammin kuin nyt jo lähellä oleva Seagull. Akanvirtaan ei ollut menemistä, sillä reitti on todella matala. Kapeimmassa kohdassa alkoi yllättäen tuulla ja avasimme genuan – samoin teki Seagull. Nyt alkoikin kisa! Viimeiset viisi mailia purjehdimme kilpaa, isompi ja nopeampi jenkkivene saavutti, yritti ohittaa tuulen yläpuolelta, mutta ei päässyt ohi, ehkä lähestyvän matalikon vuoksi. Vasta juuri ennen Kessockin siltaa se ohitti meidät tuulen alapuolelta puolella veneenmitalla. Hyvä Manta! Purjehdus loppui  sillalle, koska suunta muuttui vastatuuleen. Sillan alla virtasi noin 3 solmua vastaan ja nyt oli meidän vuoromme ohittaa, koska Hanskin valitsema reitti kiidätti meidät keskivirtaan jumiutuneen jenkkiveneen ohi.  Jotain hyötyä lukuisista virtapaikoista, joita olemme kolunneet (Fär, St. Lawrence, NZ, Alaska).

Ajoimme 24 tuntia auki olevaan (vuoroveden takia jotkut satamat ovat osan vuorokautta kiinni) Inverness marinaan ja heti kiinnityksen jälkeen saimme kutsun drinkille. Oli mukava käydä läpi purjehdus ja vielä mukavampi kuulla, että jenkit eivät aluksi uskoneet meidän olleen niin nopeita!

Naapurivene on niin söpö, että oli otettava kuva.

Nyt rauhallista oleilua. Vene ja vaatteet on huuhdeltu, sauna lämpiää 2 punnan sähkömaksulla. Vielä tänään siirrymme kanavaan ja Seaport Marinaan, jonne pääsee neljä tuntia yläveden kummankin puolen. Kanavan sulut toimivat klo 8-17.30, joten öisin ei liikuta. Paikallinen aika on kolme kaksi tuntia Suomea jäljessä.

Nyt ei jaksa kävellä pidemmälle napsimaan kuvia.

Matka Kööpenhaminasta Norjaan (280 mpk) sujui myötätuulessa ja sivumyötäisessä. Tuulen voimakkuus vaihteli ensimmäisen yön heikosta vireestä lopun reippaaseen 12-15 sekuntimetrin puhuriin. Virta auttoi matkantekoa, mutta silti keskivauhdiksi jäi 5,3 solmua. Helsingörin ja Helsinborgin salmen kohdalla oli peräti 2-2,5 solmun myötävirta. Skagerrakilla virta oli aluksi myötäinen, sitten vastaan. Kummallista, eihän täällä pitäisi olla vuorovesivirtaa. Norjan rannikolla on suhteellisen säännöllinen merivirta etelästä pohjoiseen, joka lisäsi navakan tuulen antamaan vauhtiin omansa, ja Manta kiiti pelkällä ykkösreivatulla isolla 8-9 solmua.

Kalastusaluksia Skagerrakilla. Onneksi näillä oli AIS-lähetin. Olemme kohdanneet paljon kalaveneitä, joita ei näy AIS:ssa.

Puolenpäivän jälkeen kurvasimme Lindesnesin majakan takaa sisään vuonoon ja pysähdyimme Korshavnin kaupan laituriin. Karkit ja korput olivat loppu, joten täydensimme muonavarastoa tältä osin. En ollut muistanut kuinka korput, suklaa ja muut karkit maistuvat yövahdissa.

Lindesnes Fyr

Iltapäivällä ankkuroimme Skarvöyan suojaiseen ja kauniiseen laguuniin. Linnut visersivät ja koivu tuoksui. Parin tunnin kuluttua alkoi sataa ja tuuli kääntyi länteen. Olipa ajoitus! Tuuli alkoi vähitellen voimistua ja perjantaina Rogaland radio antoi jo ”melkeinmyrskyvaroituksen”, 22 m/s. Oli hyvä olla suojassa. Varsinkin näin täydellisessä lahdessa. Ainoastaan netti puuttui. Yhden sateisen päivän jälkeen sää kirkastui. Öisin lämpötila putosi 10 asteeseen, mutta päivisin auringossa tarkeni ilman hihoja ja lahkeita.

Teimme pari kiipeily- ja kävelyretkeä saareen, joka on uskomattoman vaikeakulkuista. Puita ja pensaita kasvaa tiheässä, kalliot ovat jyrkkiä. Päivät kuluivat lukiessa, Skotlannin satamiin ja vuorovesiaikoihin tutustuessa ja saunoessa. Sauna lämpeni kolmena iltana.

Skarvön laguuni

Kun ensimmäisenä iltana lämmitimme saunaa, kuumeni generaattori hälyyttävästi. Ei ollut vaikea arvata, että yksi monista lahdessa uiskentelevista meduusoista oli imeytynyt jäähdytysvesiputkistoon. Hanski teki paljon töitä ennen kuin limamöykky paikallistettiin ja saatiin pois pumppaamalla kumiveneen pumpulla ilmaa vesiputkeen.

Kerrankin kirjoitan tekstiä etukäteen. Nyt on maanantai aamu, jälleen kaunis ja aurinkoinen sää. Tuuli on tyyntynyt ja lähdemme Farsundin kylään, josta toivottavasti löytyy nettiyhteys. Pohjanmerelle (Forties-alueelle) on luvattu pohjoistuulta, joten huomenna starttaamme kohti Invernessiä. Matkaa on noin 350 mpk. Siihen asti, hade så bra!

Pieni merenneito tänään:

Virtual little mermaid

Kaatosade heikkeni iltapäivällä ja lähdimme ensin ruokakauppaan, sen jälkeen bussilla venetarvikeliikkeeseen ostamaan tutkaheijastimen ja Norjan vieraslipun, entinen kun on kadonnut jonnekin.  Kodikkaan italialaisen ravintolan ja maukkaan pizzan kautta takaisin venekotiin, kello käy jo yhdeksää.

”On tämä veneily nykyään uskomatonta”, sanoi Hanski.  ”Rouva netissä ja sauna lämpiämässä.” Että sellaista meillä täällä Tanskan maalla.

Huomenna kohti Skagenia, saa nähdä pysähdymmekö, sillä taas on luvattu meille suotuisia tuulia: itätuulta Skagerrakiin (!) eikä huonoa alkuviikosta Kattegatillekaan.