Visby

Kahden pitkiä keskusteluja, hersyvää naurua ja hulluja purjehdussuunnitelmia sisältäneen päivän jälkeen jätimme hyvästit Verenalle ja Haraldille.  Oli virkistävää tavata ystäviä lähes kahden kuukauden kahdestaan olon jälkeen.

Keskiviikkoaamuna suuntasimme Falsterbron kanavan kautta  Itämerelle vailla tarkempaa määränpäätä. Sääennuste sen sitten asetti: Visby, jonne saavuimme 46 tunnin erittäin miellyttävän seiluun jälkeen (259 nm). Tuuli oli koko ajan kohtalainen, eikä vauhti pudonnut edes lopun kevyessä tuulessa alle neljän solmun. Oli taas ilo purjehtia Mantaa.

Pilvenpiirtäjiä horisontissa?

Viikonlopuksi sääennuste lupaa sadetta ja koillistuulta, joten vietämme sen mieluummin täällä kuin merellä. Viimeiset lomapäivät.

Visbyssä on kaikkea mitä turisti tarvitsee.

Voisiko sanoa tämän Skotlannin reissun tulleen jonkinlaiseen päätepisteeseen, kun saavuimme Gotlantiin… No joo, huono sanaleikki. Kotiin on enää vajaa 300 nm. Todellinen päätepiste lähestyy.

Yksi suupala... kitahirviöllä on 35 solmun vauhti.

Visbyssä kävimme viimeksi 12 vuotta sitten syyspurjehduksella. Satamassa oli ainoastaan Kristiina ja australialainen Jay, jonka tapasimme vuonna 2002 Uudessa Seelannissa. Ei koskaan voi tietää miten reitit yhtyvät. Tuolloin satamapalvelut olivat kaudelta jo lopettaneet, nyt veneitä vielä riittää, mutta ei kuitenkaan ole yhtä täyttä kuin tanskalaisissa satamissa. Satamamaksu sähköineen 34 euroa – kallis, mutta tyyriimpiäkin on kohdattu.

Itämeri on tällä reissulla näyttänyt parhaat puolensa. Ei se olekaan niin ikävä purjehdittava kuin ennen ajattelin.